Harjuksia viimeinkin

Tiistaina piti päästä vielä Nurmijoelle ennen torstai-perjantain Huopananreissua polttelihan uusi Hardyn Demon kela sen verran kelalaukun pohjilla. Pielavedeltä matkaan kopattiin Jaska ja suunta kohti koskea.

Kalastus aloiteltiin Mäkärältä. Heti ensi heitolla pieni punaisella kuulalla varustettu oliivi pupa tapasi harjuksen ja vihdoin Mäkäräkosken harjukset osoittavat olemassaolonsa. Kaverilla pituutta karvan alle 30cm ja ihastelun jälkeen hopeakylki lähti innolla takaisin elementtiinsä. Myös reissu jatkui iloisesti. Vain noin 50metriä alempana taimen nappasi muddleriin keskeltä kuohua ja uusi Hardy pääsi testiin. No helpollahan se istarin kanssa lopulta pääsi ja viereisestä akanvirrasta kala oli lopulta helppo noukkia haaviin. Poikkeuksellisesti täytyy todeta, että tällä kaverilla pyrstö oli luvattoman huonossa kunnossa. Pariin vuoteen näin heikkoa istaria ei ole minun haavissani Nurmijoella potkinut.

Itselläni homma hiljeni kellon lähestyessä puolta päivää. Koskelle myös saapunut kerhomme puheenjohtaja tosin napsi tosi kauniin vanhan kalan, jonka solakkaan varteen oli mittaa kertynyt 43cm. Upeasti taistellut kala ansaitsi irrottelun jälkeen vapautensa.

Myöhemmin siirryttiin Kalastelemaan Aittokoskelle, jossa itselleni tapahtumaksi kertyi yksi 31cm harjus, joka tarrasi vihreään muddleriin. Muuten koski oli yhtä epvarmaa tärppiä vaille hiljaa. Mökkiäkin piti hieman siistiä, kun seuran nuorino oli pitänyt siellä majaa, eikä koulussa oltu vissiin opetettu mihin tarkoitukseen tuhkaluukku kamiinassa on sennettu. No pojillahan oli tytöt mukana, niin ei kaikkee muista ;)

Illalla vielä lyhyt pisto Mäkärään, mutta kahta 30 sentin kahtapuolta olevaa harria lukuunottamatta ei tapahtumia. Jaskan tyhjänpyynti jatkui. Tuloksena alamitta- harreja ja taimen. Kotiin lähdettiin jo yhdeksän maissa valmistautumaan torstain Huopanan koitoksiin.