Ike kirjoittelikin jo omassa blogissaan ansiokkaan tiivistelmän perhokerhomme reissusta Huopanan koskelle. Tämän takia oma kirjoitelmani on tällä kertaa lyhyt ja keskittyy omiin elämyksiini kyseisellä reissulla ja niitähän riitti.
Osan porukasta jäädessä saunomaan suuntasin minä monen muun tavoin koskelle heti kuuden jälkeen. Alku lupasikin hyvää, sillä Olli oli jo haavinnut komean taimenen ja itsekin sain tärpin lähes ensimmäisellä heitolla. No heitto perään samaan paikkaan ja nyt tarttui. Arviolta 40senttinen harjus leiskautti tämän jälkeen maantiesillan alla komeasti parit voltit kerien ja jälkimmäisen, jonka vaikeusaste oli 2,4 jälkeen, perho irti ja näkemiin pahus. Välisuvannon jälkeen suuntasimme Jukan kanssa Kuninkaanvirtaan, josta löysin heti muutaman pikkuharrin suurimman ollen 34senttisen. Isompiakin paikassa näimmä oli, sillä hieman myöhemmin samaisesta montusta Viki haavitsi komean 52cm taimenen. Myös Jukka taivutti vapaa muutaman taimenen kanssa ja lopulta tinseliin vaihdettuani kovia kokenut 42 senttinen istari erehtyi minunkin pyytööni.
Tämän jälkeen hiljeni osaltani. Käväisin välillä syömässä ja ennen puolta yötä palailtiin koskelle. Jossain vaiheessa niskaa kalastellessani näin, kuinka keskellä niskaa olevan kiven takaa kala ampaisi pinnassa uittamaani tinseliin, mutta kala ei tarttunut pahus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että vasta sitomani perho oli tiessään ja siima oli katkennut lenkin keskeltä. Olikohan sidontalakasta tai pikaliimasta jäänyt terävä reunus koukun silmään, mikä katkaisi 0,32 siiman.
Vihtori oli illan aikana koukannut Torikosken alta pari komeaa kalaa suuremman ollessa 65 senttisen pedon. Ennen kello kahta yöllä painuin itsekin samaan kohtaan onneani koittamaan. Pari heittoa enneätin heittää ja sitten siimaa vietiin. Kala painoi kertaakaan pysähtymättä
voimalauomaan ja juuri ennen pohjasiimoja se rauhoittui. Tämän jälkeen kala tulikin jo lyhyitä spurtteja lukuun ottamatta varsin kiltisti lähemmäksi ja vihdoin ja viimein myös haavittavaksi. Iken Yön Timon muunnoksen pettämä komea taimen mittautti pituudekseen 58senttiä. Mittaamisen jälkeen tämä komea luonnonkala pääsi aika pitkän elvyttelyn jälkeen takaisin koskeen.
Loppureissu ei suurempia tapahtumia tarjonnut ja itse nukuinkin jopa viitisen tuntia aamun koitteesse. Vielä puolenpäivän jälkeen kuninkaanvirrasta löytyi ahvenjäljitelmään yksi virkeä, mutta todella heikkokuntoisen näköinen 47 senttinen istari, joka matkasi kotiin savustettavaksi. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja kalaisa. Neljäntoista jantterin voimin koskesta ylhäällä käytettiin liki kolmeakymmentä mittataimenta, joista luonnonkaloja oli noin puolet. Kun istareitakin oli joukossa sai ruokakalan halunnut myös syötävää kotiin viemisiksi.
Osan porukasta jäädessä saunomaan suuntasin minä monen muun tavoin koskelle heti kuuden jälkeen. Alku lupasikin hyvää, sillä Olli oli jo haavinnut komean taimenen ja itsekin sain tärpin lähes ensimmäisellä heitolla. No heitto perään samaan paikkaan ja nyt tarttui. Arviolta 40senttinen harjus leiskautti tämän jälkeen maantiesillan alla komeasti parit voltit kerien ja jälkimmäisen, jonka vaikeusaste oli 2,4 jälkeen, perho irti ja näkemiin pahus. Välisuvannon jälkeen suuntasimme Jukan kanssa Kuninkaanvirtaan, josta löysin heti muutaman pikkuharrin suurimman ollen 34senttisen. Isompiakin paikassa näimmä oli, sillä hieman myöhemmin samaisesta montusta Viki haavitsi komean 52cm taimenen. Myös Jukka taivutti vapaa muutaman taimenen kanssa ja lopulta tinseliin vaihdettuani kovia kokenut 42 senttinen istari erehtyi minunkin pyytööni.
Tämän jälkeen hiljeni osaltani. Käväisin välillä syömässä ja ennen puolta yötä palailtiin koskelle. Jossain vaiheessa niskaa kalastellessani näin, kuinka keskellä niskaa olevan kiven takaa kala ampaisi pinnassa uittamaani tinseliin, mutta kala ei tarttunut pahus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että vasta sitomani perho oli tiessään ja siima oli katkennut lenkin keskeltä. Olikohan sidontalakasta tai pikaliimasta jäänyt terävä reunus koukun silmään, mikä katkaisi 0,32 siiman.
Vihtori oli illan aikana koukannut Torikosken alta pari komeaa kalaa suuremman ollessa 65 senttisen pedon. Ennen kello kahta yöllä painuin itsekin samaan kohtaan onneani koittamaan. Pari heittoa enneätin heittää ja sitten siimaa vietiin. Kala painoi kertaakaan pysähtymättä
voimalauomaan ja juuri ennen pohjasiimoja se rauhoittui. Tämän jälkeen kala tulikin jo lyhyitä spurtteja lukuun ottamatta varsin kiltisti lähemmäksi ja vihdoin ja viimein myös haavittavaksi. Iken Yön Timon muunnoksen pettämä komea taimen mittautti pituudekseen 58senttiä. Mittaamisen jälkeen tämä komea luonnonkala pääsi aika pitkän elvyttelyn jälkeen takaisin koskeen.Loppureissu ei suurempia tapahtumia tarjonnut ja itse nukuinkin jopa viitisen tuntia aamun koitteesse. Vielä puolenpäivän jälkeen kuninkaanvirrasta löytyi ahvenjäljitelmään yksi virkeä, mutta todella heikkokuntoisen näköinen 47 senttinen istari, joka matkasi kotiin savustettavaksi. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja kalaisa. Neljäntoista jantterin voimin koskesta ylhäällä käytettiin liki kolmeakymmentä mittataimenta, joista luonnonkaloja oli noin puolet. Kun istareitakin oli joukossa sai ruokakalan halunnut myös syötävää kotiin viemisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti