Se kalliimpi kalareissu

No Kauden avaus Nurmijoella ei sitten sujunut ihan kuin tanssi. Ei sillä, etteikö kalaa olisi tullut, tai etteikö seura joella olisi ollut kohdaallaan, mutta kun oma vedenkestävä kamera päätti testata kestävyyttään torstaina viimoisen päälle huolella ja sukelsi auki unohtuneesta rintataskusta jonnekin kosken kuohuihin. Kuvat juttuun on siis otettu vanhoista arkistoista tuoreiden reissukuvien ollessa tallessa Päsmärin kuohuissa.

Tiistai-iltana töiden päätteeksi olin tullut valmiiksi mökille odottelemaan puolilta öin avautuvaa kautta yhdessä velipojan kanssa. Puolilta öin oltiinkin valmiina Mäkäräkoskella ja heti ensimmäisellä heitolla vapa taipui. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä siimathan siitä silmille tuli heti väsyttelyn alkumetreillä. Kalastajia muuten koskella oli avauksesta huolimatta vain puolisenkymmentä ja koko porukka oli varustettu erittäin hyvällä käytöksellä, josta iso hatunnosto kaikille. Itse sainensimmäisen puolentunnin aikana vielä pari vihaista tälliä, mutta kiinni ei kala näyttänyt jäävän.

Alun tällien jälkeen hiljeni. Kalastin huolellisesti koko kosken, mutta aivan kuten muillakin joki oli kuollut kuin kaivoa onkisi. Kahden jälkeen, kun oltiin jo sovittu, että aivan kohta lähdetään unille, hieman kosken niskalta alaspäin sitten tärppäsi. Kala iski kiven kupeesta oliiviin muddleriin ja pärski heti pinnassa. Kala ei tuntunut kovin isolta, mutta koska kalan ja minun välissä oli muutama ikävä kivi piti kalan kanssa olla varovainen. Lopulta kala kuitenkin löysi tiensä haaviin ja juuri ja juuri mitallinen kala lähti odottelemaan savustusta mökille.

Keskiviikkona piti käväistä vielä kuusi tuntia lapsia opettamassa, mutta koulun jälkeen tie vei takaisin koskelle. Tarkoitus oli ensin veljen kanssa, joka oli pilkkinyt Haapakoskesta päivemmällä yhden taimenen, mennä illaksi Päsmärille, mutta kun serkupoika soitteli olevansa Mäkärällä, niin ajeltiin myös me koskella. Veli oli päivän harjoittelun ansiosta näköjään terävämmällä päällä ja veti tuoreen istarin sähkölinjan alta komeasti pussiin. Itse onnistuin hieman alempaa pudottaa taimenen hieman myöhemmin larvastelemalla tarjotusta muddlerista.

Välillä sää kävi varsin mielenkiintoiseksi ukkosmyrskyn riehuessa päällä. Kaloja ei ukkonen ilmeisesti säikäyttänyt, sillä heti myrskyn laannuttua larvastelu tuotti tulosta vain metrejä alempaa tunti aikaisemmin pudottamani kalan iskupaikasta. Nyt kala tuntui jo mukavan kokoiselta ja se vei jo pariin kertaan mukavasti siimaa. Istarin mehut olivat kuitenkin pian käytetty ja 47 senttinen taimen sätki haavissa musta liitsi huulessaan. Samaiseen liitsiin samasta paikasta nappasin vielä ennen illan päätöstä 33 senttisen harjuksen, joka lähti haavituksen jälkeen jatkamaan matkaansa.

Illan komein oli kuitenkin vielä tulossa. Kymmenen maissa olimme päättelemässä kalastusta ja siirtymässä saunomaan mökille, kun viimesen "herkkupaikan" kopaisu tuotti tulosta. Kovasta virrasta iskenyt virkeä taimen jäi kakkoseksi ja todella kaunis lähes kirkas 41 senttinen vanha istari/poikasistukas sätki lopulta haavissa. Kaunis kala oli liian komea minun paistinpannulle, joten Muddler irti nokasta ja kala takaisin veteen.

Torstaina nukuin rauhassa univelkoja pois ja kalaan lähdettiin vasta iltapäivällä. Päsmärillä saimme veljen kanssa kalastella liki päivän rauhassa sekä muilta kalamiehiltä, että kaloilta. Lopulta kuitenkin kärsivällisyys palkittiin ja kosken keskiosassa Muddleria taas vietiin. Kala oli jälleen vanhempi istari, joka oli laihaan ruumiiseensa saanut voimaa ja evät kuntoon. Ei muuta kuin kamera rintataskusta, kuva kalasta ja kala takaisin jokeen. Jatkoin kalastusta samointein ja vain hiukan myöhemmin kahlatessani hieman keskemmälle koskea, etten talloisi komeaa rantamottua, josta usein löytyy perhoista kiinnostuneita kaloja, jalkani pyörähti kivellä ja horjahdin polvilleni. Samalla kamera otti ja lähti avoimeksi jääneestä taskusta ja vitutus oli valmis.
No uuden kameran hankintaa olikin jo ehditty pohtia, mutta nyt tämä hankinta aikaistui.