Harreja Huopanalta

Heti poikien kanssa tehdyn Nurmijoen reissun jälkeen isän tie vei Huopanankoskelle. Toiveissa oli, että iltahämärissä luvassa olisi edes kohtuulliset hätsingit ja että siimanpäähän eksyisi joku vauraampi taimen. No lopulta kumpikaan ei toteutunut, mutta hieno reissu kuitenkin.

Saavuin koskelle vasta kello 19:00 ja kun kuninkaanväylä ja niska olivat rutkasti miehitettyjä aloin kalastella keskisuvannosta edeten larvastellen ylös Torikoskea. Reissu alkoikin varsin lupaavasti, sillä alle puolen tunnin ja parin menetetyn larvan jälkeen maatiesillan alta iski kiinni mukavan kokoinen harjus. Kala sinkoili varsin kovaa vauhtia vuoroin alas vuoroin ylös ja juuri kun kala näytti väsymisen merkkejä se pyörähti pinnassa ja samalla oliivi pupa irtosi huulesta. No ei kun uutta yritystä ja eteenpäin.

Ehdin kalastella vain hiukan ylöspäin, kun vapa taipui jälleen. Tällä kertaa kalalla ei ollut kokoa kuin 25 senttiä ja tämä virkeä pikku taimen sai nopeasti takaisin vapautensa. No heti seuraava heitto ja taas oliivia pupaa vietiin. Jälleen luvassa olivat tutut ison harrin elkeet, mutta nyt 43senttinen kala saatiin haaviin kuin varkain sen syöksyessä suoraan vedessä odottavaan haaviin. Kuva kalasta ja kala omaan kotiinsa.
Tämän jälkeen hiljeni ja kalastelin sekä kuninkaanväylää, että Riuttakoskea saaliina vain kaksi alamittaharria. Puolen yön jälkeen vetäydyin autoon unille pimeimmäksi ajaksi.

Kello kolme aloittelin kalastuksen uudelleen, Pientä harmitusta aiheutti nuorten Saarijärveläisten kalastajien jäljet taukopaikalla. Jos oluttölkit ja muovipussit jaksaa koskelle kantaa, niin luulisi nuo jaksavan sieltä myös pois kuskata. No kiltisti keräsin tsekkiläisen laatuoluen hylsyt pöydältä ja nurmikolta ja painuin koskeen. Samaa olutmerkkiä mainostettiin myös niskalle jätetyllä tyhjällä tölkillä...

No koko aamun sain kalastella koskea yksin, mikä näkyikin tapahtumien vilkastumisena. Ensin heti maantiesillan yläpuolelta jälleen noin 40cm harjus haaviin ja niskalta kolmen kilon kala oliiviin pupaan. Harmiksi kyseinen yksilö oli vain hauki ;)

Luvan lopuksi kalastelin kuninkaan väylän huolella. Liki heti pupaan haksahti 15senttinen taimenen nulikka, joka vapautettiin nopeasti. Seuraavaksi luvassa oli noin 40senttinen taimen, joka irtosi painuttuaan minuutin väännön jälkeen koskea alas. Kuuden aikoihin sain sitten ainoan kosketuksen varmuudella mitalliseen taimeneen. Vapa taipui lähes kuninkaanväylän niskalla ja noin 45-50cm taimen heitti heti alkuun komean loikan ilmoille. Kala pyöri pientä akanvirtaa ympäri ensin toista minuuttia kunnes päätti painua alavirtaan. Taas koukku irtosi juuri sillä hetkellä, kun kala painui ensimmäisiin kuohuihin. Identtinen pudotus kahteen edelliseen verrattuna.
No tähän loppui kalastus ja matka kohti kotia sai alkaa.

Isä pojat reissu Nurmijoelle

Loman lopulla näyttää aika blogin päivitykseenkin käyvän vähiin, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tiistaina oli vuorossa lopultakin koko kesän suunniteltu isän ja poikien yhteinen reissu Nurmijoelle. Pääosissa olivat tällä kertaa pojat Aapo(7v) ja Veeti(5), joten isän oli jätettävä omat perhovehkeet suosiolla kotiin. Pääpaino oli mukavassa mökkeilyssä perhokerhon mökillä, mutta toki uistinta heitettiin myös ajoittain jopa ahkerastikin. Isän toiveissa oli, että maanantaina olisi tankkiauto vieraillut koskella, jotta pienillä kalastajan aluilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet saaliiseen. Näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut, mutta vaikka ilman saalista jäätiinkin, niin saunominen, makuupussissa nukkuminen ja etenkin se suuri rupikonna jäivät elävästi nuorten kalamiesten mieliin. Mikä mukavinta myös Aapo, joka ei kalastukseen ole niin innolla suhtautunut heitti lippaa todella antaumuksella.

Kuvassa illan jännittävintä antia: ISO sammakko...

Munia padallinen

Tiistaina heräilin jälleen jo pikku tunneilla ajatuksena ajella Nurmijoelle jo aamutuimaan kalastelemaan viikkorauhoituksen jälkeen hieman rauhoittuneita koskia. Kun istutuksista oli kulunut jo useampi viikko, ei pelkästään istukkaiden perässä juoksijoista ollut harmia ja näinpä Päsmärinkoskea sain lirkkiä vain kaksi tuttua kalamiestä seuranani.

Aamu kuudelta aloitettuani homma näytti lupaavalta. Vain muutama minuutti perhosteltuani pienestä matalan uoman montusta tarrasi pupaan virkeä taimen. Heti tosin huomasi, ettei kala aivan mittakala ollut, mutta tuttu liki joka reissulla haavissa käyttämäni noin 35cm taimen sai nopeasti vapautensa. Oli nyt siirtynyt näköjään koskea hieman alemmaksi. Samasta pienestä montusta olin viime reissulla tiputtanut hieman vauraamman kalan ja myöhemmin reissullani siitä vielä pari alamitta harria yhytin.

Kalastelin rauhassa kosken aivan alas asti, mutta koskessa tapahtumia ei ollut. Muut koskella olleet kalamiehet olivat koskella käyneet myös perjantaina ja tuolloin taimen oli ollut todella hyvällä otilla. No nyt syönti näytti olevan hieman heikompaa.

Iltapäivällä sain sitten reissun ainoan tapahtuman mittataimenen osalta. Aivan rannasta vain parinkymmenen sentin vedestä iski yllättäin kala vihreään muddleriin. Hyppy ilmaan ja näin, että nyt ei kyseessä ollut juuri jokeen istutettu istari, vaan järvestä noussut vanhempi hieman reilu 50 senttinen kala. Ihailla vain sopi kalan älyä. Jos kuten normaalisti kala olisi suunnistanut alavirtaan, olisi se löytänyt tiensä isoon suvantoon, jossa kala olisi helppo ollut väsytellä. Tämä ei kalalle sopinut, vaan toisen komean hypyn saattelemana kala painoi ylävirtaan alle polven syvyisessä vedessä. Jossain vaiheessa sivutapsissa ollut pupa tavoitti pohjakasvuston, mutta irtosi onneksi vielä sangen nopeasti. Lieneekö tuossa vaiheessa kala saanut revittyä koukun reiän isommaksi, sillä kohta noin kaksikymmentä metriä ottipaikan yläpuolella siima lopulta löystyi ja kala sai pitää vapautensa. Tuskin kalaa olisin pamputtanut, sillä sen verran harvassa nämä pienenä istutetut nousukkaat tuolla ovat. Olisipa ollut kuitenkin mukava kaveriin paremmin tutustua.

Hieman myöhemmin vanhempi kalamies niin ikään Kiuruvedeltä sai niskalta 43senttisen istarin ja pudotti toisen. Itse en enää tapahtumia saanut. Vaikka koski olisi varmaan antanut iltahämärissä tapahtumia en malttanut koskelle jäädä, sillä joku se vaan minua tuonne Mäkäräkoskelle vetää. No nokka kohti Mäkärää, jossa kalastuksen aloittelin noin kello 21.00.

Heti alussa vapaa taivutti reilusti mitallinen harjus, mutta oliivi pupa irtosi huulesta juuri kun kala oli tavoittamassa haavia. Muuten ilta olikin sitten varsin vaatimaton. Muutamia 25 senttisiä harreja ylös tuli mutta ne isommat eivät näyttäytyneet. Illan komeimman tapahtuman esitteli kosken loppuosassa ehkä vajaan kahden kilon taimen, joka ilmeisesti nousukiihkossaan heitti komean hypyn kuohuvassa koskessa vain 10 metriä minun alapuolellani. Upeiden elämyksien reissu ei tällä kertaa saalista tarjonnut, joten ensimmäinen MP-reissu Nurmijoelle oli tänä kesänä tosiasia.

Taimenta ja rikkoutuneita vehkeitä

Tiistaina suunnattiin yhdessä Kulaus Vesisen kanssa Nurmijoella. Kun Päsmärinkoskella meitä odotteli jo aamusta asti taimenystävällistä tartuta ja karkuuta kalastusta harjoittanut Sami, oli koossa siis kova kolmikko ;)

Itse aloitin kalastuksen varsin vauhdikkaasti. Valitsin kohdan, josta lähtisin laskeutumaan koskea alas ja koska toinen ranta oli kalastajista vapaa päätin edetä sitä puolta. No koskeen kahlaamaan ja samalla siimaa vapaaksi alavirtaan. Yht' äkkiä vapaa temmottiin ja kuin varkain taimen oli kiinni. No kala tempoili muutaman sekunnin ja pyörähti pinnassa ja irti. Hieno aloitus, eli kala oli kiinni, vaikken tiennyt edes kalastavani.

Tapahtumia ei sitten muita ollut ennen kuin olin aivan kosken alaosassa. Hyvän näköinen kiven reuna antoi terävän tärpin ja kala myös tarttui tällä kertaa. Virkeä taimen osasi käyttää sen verran virtaa hyväksi, että jouduin hieman laskeutumaan alaspäin. Lopulta tinseliin haksahtanut taimen tapasi haavin pohjan. Kalastelin kosken ruokailun jälkeen vielä toistamiseen, mutta kahta muutaman sekunnin tinselissä roikkunutta taimenta lukuun ottamatta kalahavaintoja ei ollut. No sami tietysti pudotti saman kalan, jonka kanssa oli muutaman sekunnin vääntänyt heti tullessani. Tässä vaiheessa sattui myös päivän haaveri. Autolle suunnistaessani nousin koskesta ja astui vanhan puunrungon päälle. No tämähän pyörähti ja ukko nurin. Pahaksi onneksi Greyssin GRXi:n puola taipui ja murtui kolauksessa. Vatutus oli valmis.

Ilta kahdeksalta suunnattiin sille salaperäiselle Nurmijoenkoskelle, josta netissä ei saa hiiskua (hys!). Kutsuttakoon tätä salaista paikkaa vaikka kärpästä pienemmän hyönteisen koskeksi. Tällä hyttyskoskella tapahtumia sitten riitti etenkin harjusten muodossa. Valitettavasti koko jäi tällä kertaa vaatimattomaksi ja vain muutama yli 30senttinen kävi haavissa. Hieman ennen puolta yötä larvastellessa vapa kuitenkin taipui äkäisemmin ja tajusin heti kalan olevan vauraampi taimen. Lyhyessä siimassa kala sai aikamoisen hepulin, mutta kivikkoisessa ja matalassa kohdassa en uskaltanut antaa sille juurikaan löysiä. Kova prässi väsytti kuitenkin kalan varsin nopeasti ja kohta sopusuhtainen muutaman millin yli 50 senttinen taimen oli haavissa. Tämän jälkeen suuremmista kalatapahtumista vastasi kulaus vesinen, joka taituroi 42 senttisen säyneen haaviin tämän arvoituksellisen kosken yläosista.

Ulkoilu kuitenkin jatkui pitkälle aamuun ja unille perhomökille hiivimme aamuviideltä.

Mörköjahdissa Karviolla

Kesäloma ”kiireissä” ei ole tullut blogia päiviteltyä, vaikka Karvion reissusta alkaa kohta olla jo viikko aikaa. Opiskelukaveriporukalla siis tehtiin yhden vuorokauden pisto Karviolle. Saavuttiin koskelle torstaina kahden aikoihin ja kun into oli kova painuttiin niskalle, vaikka keli oli helteinen. No niskalla kaverit huomasivat yhden kalan pohjassa ja alkoivat pommittaa reppanaa virvelein ja perhoin. Tulosta ei vain syntynyt.

Itse kokeilin alempaa ja saavuin niskalle myöhemmin. Päätin itsekin kokeilla näkyvää kalaa ja heitin larvalitkan kalan yläpuolelle. Pari heittoa ja kala lähti nousemaan keskimmäiseen larvaani. Samalla alin perhoista jäi pohjaan ja litka pysähtyi. Samalla pysähtyi myös kala ja palasi pohjille jurottamaan. Hieman myöhemmin Juuso taltutti samoilta sijoilta 46 senttisen istarin lipalla. No ei kun savustamaan ja syömään.

Illalla kävimme nopeasti koskella, mutta väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi. Lienee joku kirjoitellut koskesta netissä, kun kalamiehet olivat osanneet näinkin salaiselle paikalle runsaslukuisina. Palailimmekin nopeasti saunomaan ja itseämme lääkitsemään. Lääkettä hieman veressä palailimme koskelle kello yhden aikoihin yöllä. Muutamia alamittaisia taimenia kävi larvoihin tutustumassa ja nähtiin pari taimentakin saatavan leirintäalueen puoleisen niskan kuohuista. Toisen kaloista taisi tosin viedä minkki, sillä puolen tunnin päästä saamamiehen kanssa rantaheinikkoa ihmeteltiin, kun suolistettu kala oi hävinnyt.

Itselläni kalastus meni sangen hiljaisena aina yli kolmen. Tuolloin uskaltauduin kahlaamaan hieman niskalla ulommaksi rannasta ja sain larvani uitettua (ainakin omasta mielestäni) paremmin pariin niskan peileistä. Eipä mennyt aikaakaan, kun vapa taipui. Vavasta tunsi heti, että larvaan oli iskenyt parempi kala. Mullonen lähti ensin nousemaan niskan ensimmäisten kivien taakse, jonka jälkeen otti rauhallisen spurtin alas pysähtyen kuitenkin ennen varsinaista koskea. Tämän jälkeen kala juroi liki minuutin paikallaan kuin miettien suunnitelmiaan. Lopulta se spurttasi kertalaakista vastarannalle ja kun kala aikoi painua vauhdilla alas koskea iski paniikki ja löin liikaa paineita kalalle. No sitä se ei kestänyt ja oliivi larva kirposi kalan huulesta. Pettymys oli kova, eikä myöhemmin yöllä saatu 41senttinen taimen sitä juuri helpottanut. No hampaankoloon jäi ja Karviolla lienee pakko vierailla myöhemminkin.

Draamaa ja vaarallisia tilanteita Mäkäräkoskella

Suomalainen kalastaja on osoittanut jälleen barbaariset piirteensä niin koskiemme rannoilla kuin netissäkin. Ensiksi vavanheiluttajat suuntasivat sankoin joukoin Mäkäräkoskelle ja mikä ikävintä mökkiläisten pihoihin suututtaen alkuasukkaat. Seurauksena maanomistajat kielsivät tonttiensa läpi kulun ja tiensä käytön, joten Mäkärälle pääsee enää itäpuolelta. Koska itäpuoleltakin kulku ja varsinkin parkkeerausmahdollisuudet ovat varsin rajalliset, niin Taimentoimikunta on päättänyt lopettaa ainakin väliaikaisesti istutukset sekä Saarikoskelle, että Mäkärälle. Ilmeisesti kyläläiset ja taimentoimikunta istuvat kesä/heinäkuun vaihteessa pohtimaan tilannetta. Näin kosken kalastusjärjestelyt saadaan toivottavasti kohdalleen.

Toinen mielestäni erittäin huvittava piirre on ollut kateellisten kalamiesten reagointi erilaisten blogien ja saalisrapottien ilmestymiseen netissä. Karvalakkikalastajat jotka ovat pitäneet Mäkäräkoskea omana yksinoikeutenaan eivät näytä tykkäävän siitä, että minä joidenkin muiden tavoin kirjoittelen kalareissuistani nettiin. On kuulema joku muukin tämän takia löytänyt Mäkäräkoskelle ja taimentoimikunnan karvalakkikalastajille istuttamat taimenet uhkaavat valua vääriin pakastimiin. Kerrassaan hävytöntä!

Ongelmahan on ollut, että toisin kuin muille Nurmijoen koskille Mäkäräkoskelle ei löydy opasteita isojen teiden varsilta. Näinpä paikalliset ja muutamat etenkin perhokalastajat ovat saaneet pitää Mäkäräkosken omanaan. Nyt he kokevat, että kalastajamäärät Mäkärällä on kasvaneet ja koko koski taitaa heidän mielestään olla tuhottu... No kaikki taplaa tyylillään.

Itse en koskella ainakaan merkittävää kalastajapaineen lisäystä ole huomannut. Tänäkin vuonna olen saanut koskella kalastaa usein liki itsekseni. Viikko sitten tiistainakin jututin Mäkärällä tuttua perhokalastajaa, joka oli liki koko iltana ainut kalastaja minun ja kaverini lisäksi. Kaloja ei kalastuspaine myöskään ollut karkoittanut, sillä Päsmäriltä aamun parin ensitunnin aikana saatujen kahden taimenen lisäksi Mäkärältä tinseliin ja Oliiviin mudleriin nappasivat kaksi pirteää taimenta. Kaveri puolestaan taltutti muutaman komean harjuksen suurimman ollessa 39 senttinen. Myös viikonloppuna perhokerhon junioriosasto oli koskella onnistunut. Nytkin tuloksena oli sekä taimenia (suurin 52senttiä) ja tukku komeita harjuksia aina 40 senttiin saakka. Kalaa Mäkärältä siis löytyy, kunhan niitä pyytää osaa. Myös muut kosket näyttävät antavan hyvin kalaa, vaikka istutuksista muutama viikko olisikin pyörähtänyt, kunhan ne istutuspaikat, joita kokoajan pommitetaan jättää vähemmälle ja suuntaan hieman sivummalle.

Tapahtumarikas yö Huopanalla

Ike kirjoittelikin jo omassa blogissaan ansiokkaan tiivistelmän perhokerhomme reissusta Huopanan koskelle. Tämän takia oma kirjoitelmani on tällä kertaa lyhyt ja keskittyy omiin elämyksiini kyseisellä reissulla ja niitähän riitti.

Osan porukasta jäädessä saunomaan suuntasin minä monen muun tavoin koskelle heti kuuden jälkeen. Alku lupasikin hyvää, sillä Olli oli jo haavinnut komean taimenen ja itsekin sain tärpin lähes ensimmäisellä heitolla. No heitto perään samaan paikkaan ja nyt tarttui. Arviolta 40senttinen harjus leiskautti tämän jälkeen maantiesillan alla komeasti parit voltit kerien ja jälkimmäisen, jonka vaikeusaste oli 2,4 jälkeen, perho irti ja näkemiin pahus. Välisuvannon jälkeen suuntasimme Jukan kanssa Kuninkaanvirtaan, josta löysin heti muutaman pikkuharrin suurimman ollen 34senttisen. Isompiakin paikassa näimmä oli, sillä hieman myöhemmin samaisesta montusta Viki haavitsi komean 52cm taimenen. Myös Jukka taivutti vapaa muutaman taimenen kanssa ja lopulta tinseliin vaihdettuani kovia kokenut 42 senttinen istari erehtyi minunkin pyytööni.

Tämän jälkeen hiljeni osaltani. Käväisin välillä syömässä ja ennen puolta yötä palailtiin koskelle. Jossain vaiheessa niskaa kalastellessani näin, kuinka keskellä niskaa olevan kiven takaa kala ampaisi pinnassa uittamaani tinseliin, mutta kala ei tarttunut pahus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että vasta sitomani perho oli tiessään ja siima oli katkennut lenkin keskeltä. Olikohan sidontalakasta tai pikaliimasta jäänyt terävä reunus koukun silmään, mikä katkaisi 0,32 siiman.

Vihtori oli illan aikana koukannut Torikosken alta pari komeaa kalaa suuremman ollessa 65 senttisen pedon. Ennen kello kahta yöllä painuin itsekin samaan kohtaan onneani koittamaan. Pari heittoa enneätin heittää ja sitten siimaa vietiin. Kala painoi kertaakaan pysähtymättä voimalauomaan ja juuri ennen pohjasiimoja se rauhoittui. Tämän jälkeen kala tulikin jo lyhyitä spurtteja lukuun ottamatta varsin kiltisti lähemmäksi ja vihdoin ja viimein myös haavittavaksi. Iken Yön Timon muunnoksen pettämä komea taimen mittautti pituudekseen 58senttiä. Mittaamisen jälkeen tämä komea luonnonkala pääsi aika pitkän elvyttelyn jälkeen takaisin koskeen.

Loppureissu ei suurempia tapahtumia tarjonnut ja itse nukuinkin jopa viitisen tuntia aamun koitteesse. Vielä puolenpäivän jälkeen kuninkaanvirrasta löytyi ahvenjäljitelmään yksi virkeä, mutta todella heikkokuntoisen näköinen 47 senttinen istari, joka matkasi kotiin savustettavaksi. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja kalaisa. Neljäntoista jantterin voimin koskesta ylhäällä käytettiin liki kolmeakymmentä mittataimenta, joista luonnonkaloja oli noin puolet. Kun istareitakin oli joukossa sai ruokakalan halunnut myös syötävää kotiin viemisiksi.